Vit*t, kunnon alotuksella käyntiin

Okei, pohdin tuossa eilen illalla miten tätä laihdutusprojektia oikein aloittelisin, ja päädyin lopulta sitten ihan erilaiseen lopputulemaan kuin vielä eilen tuota edellistä kirjoitusta laatiessani. Silloin puhuin siitä, kuinka halusin aloittaa kaiken hitaasti ja rauhallisesti, mutta nyt olen tullut hieman eri näkökantaan.

Katselin eilen ideoita dieetteihin tuolta uudelta laihdutussivustolta, jonne on laitettu kaikenlaisia suosittuja erilaisia dieettejä. Yhessä kirjoituksessa sanottiin, että monet kokevat sen motivoivaksi jos alussa paino putoaa kunnolla, ja älysin kyllä että olisihan se paljon kivempaa aloittaa silleen, nii saisi sellasta luottamusta ainakin sitten, että tässä voi onnistua.

Eli aluksi ottaisi sellaisen rajun startin, just jollain kaalikeittodieetillä tai sellaisella, jonka jälkeen sitten aloittaisi tuollaisen rauhallisemman ja hitaamman laihduttamisen, jota pystyisi jatkamaan sitten pidempäänkin kuin vaan viikon tai sillain. Tää kuullosti mulle ainakin hyvältä idealta, vaikka tiedän kyllä että monet eivät tykkää tollasista nopeista ja rajuista dieeteistä. Mm. äitini inhoaa niitä, ja lupaa aina kaikille että ne ei todellakaan toimi. No se onkin lääkäri, että se kai pelkää että ihmiset tekee niitä ihan väärin ja tuhoaa oman kroppansa.

Ohan tää nyt aika eri ajatus kun vielä eilen (LOL), mutta jotenkin toi ajatus kuullostaisi tosi kivalta ja motivoivalta. Oon ennen aina alottanut vaan silleen hiljaa, ja siinä on kyllä helppo menettää mielenkiinto ja into, kun kaikki kehitys on niin hidasta ja huomaamatonta. Ei jaksa silleen intoilla, että hei, oon laihtunut jo 1,2 kiloa!! Mutta jos sais tollasen hyvän alun, ja olisi silleen viikon jälkeen jo joku miinus 3 kiloa, niin kyllä sitten kelpaisi ylpeillä ja olisi intoa jatkaa.

Mahdollista tietty, että palan ihan loppuun tuossa heti, mutta kokeilemallahan se kai selviää ,eikö totta? Ainakin tietäisi sitten omalta kohdalta, toimiiko toi tapa ollenkaan vai ei. Jossain oli joku hyvä neuvo, että kannattaa kokeilla kaikkea itsellään, siis ainakin kaikkea turvallista, jotta tietäisi sitten miten ne toimii ja toimiiko jokin asia juuri itsellään. Tekee tavallaan kokeita itsellään, ja tutkii asioista niinkuin tiedemies.

Oon yrittänyt tässä viime aikoina olla kiltimpi ja kärsivällisempi itseäni kohtaan, eikä aina niin kriittinen. Oon ennen aina ollut vaan silleen, vihanen tyyliin jos oon tehnyt jotain vähänkään hölmöä. Mutta jos ottaisi asiat niinkuin tutkimuksina, joissa koehenkilönä olisikin minä. Sellanen etäinen, tiedemiehen tyylinen lähestystapa. Eihän ne nyt ala raivota koehenkilöille, jos ne tekee jotain tyhmää kokeissa. En ainakaan usko 😀

Nyt nautin vielä loppuviikon näistä ihanista marjasadoista, joita vielä hetken pienen on tarjolla. Oon ollut ihan koukussa vadelmoihin, ja niitä täytyy nyt viimeisetkin mättää ennen kuin talvi ja syksy alkaa (Nyyhhh!!).

Palailen asiaan, kun projekti alkaa ensi viikolla täydellä höyryllä. Siihen asti näkemisiin!!!

vadelmia

Nam nam! Joku random kuva jonka löysin, ei siis mun ottama 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *